Tänä päivänä vianhaku on helppoa kun tietokone hoitaa homman. Laitetaan pistoke autoon kiinni ja viat löytyvät välittömästi. Ei tarvita kuin uusi osa viallisen tilalle ja auto on kunnossa. Asiakas maksaa laskun ja voi jatkaa matkaansa huolettomasti.

Helppoa ja nopeaa. Auton korjaaminen on tullut vaivattomaksi.

Kuinka moni vika tulee korjatuksi noin kivuttomasti?     Ei nyt sentään.   Allekirjoittanut on ollut alalla jo niistä ajoista lähtien kun tietokoneet loistivat poissa olollaan.   Silloin ei elektronisia järjestelmiä ollut kuin harvoissa autoissa. Korjaamaan niitä ei joutunut kuin merkkikorjaamot, ja niistäkin vain ne jotka olivat panostaneet erityiseen koulutukseen.

Osansa erikoiskorjauksista ottivat silloin myös autosähköön erityisesti perehtyneet korjaamot. Ne korjasivat pääasiassa latausgeneraattoreita ja käynnistimiä. Tietenkin sytytyslaitteiden huollossa ja vianetsinnässä oli oma hommansa.

Olihan säännöllinen auton huolto siihen aikaan todella ylläpitävää, auton toiminnan varmistamiseksi tärkeimmät osat, tulpat ja katkojan kärjet vaihdettiin noin vuosittain. Tulpan johtoja uusittiin silloin tällöin ja virranjakajan kansi ja pyörijä silloin kun käyntiongelma osoittautui vallan mahdottomaksi selvittää, monesti vika korjaantui kun vain vaihtoi tarpeeksi osia.   Virranjakajan kondensaattori oli varmaan viimeinen osa joka vielä vaihdettiin jos ei vikaa ollut saatu kuntoon. Sitten jos käyntihäiriö jatkui nostettiin kädet pystyyn.

Tähän asti kotikorjaajakin pärjäsi. Vielä kun vaihtoi polttoaine-suodattimen säännöllisesti niin auto jätti tosi harvoin tielle. Kaasuttimien viat olivat oma päänsärkynsä, niitä ei passannut mennä ropeltamaan tai vaikeuksia oli tiedossa. Puhdistamista tehtiin kotitalleissa kyllä, mutta vain hyvän tuurin ansiosta moni auto vielä kulki sen jälkeen.

Nykyään auto valvoo toimintaansa niin hyvin että varoitus viasta tulee usein ennen kuin ajaja huomaa mitään käytöshäiriötä ajossa. Se onkin vaatinut melkoisesti kehittämistä autotehtailta.  Nykyaikaisissa autoissa käytetään runsaasti elektroniikkaa, ja niissä on monenlaisia antureita sekä ohjainlaitteita. Ohjainlaitteissa on myös pitkälle kehittynyt itsediagnostiikka. Diagnostiikan vikakoodit voidaan lukea ja paikallistaa autoista vartavasten tähän tarkoitukseen kehitetyillä testilaitteilla.

Nykyautoista löytyvä auton oma sisäinen vikadiagnoosijärjestelmä sytyttää merkkivalon mittaristoon, kun se havaitsee vian, joka vaikuttaa päästöihin, jarruihin tai turvalaitteisiin. Ohjainlaitteille on ennalta määritetty eri toiminnoille kullekin omat raja-arvot. Raja-arvon ylittyessä toimintoa ohjaava ohjainlaite rekisteröi vian ja tallentaa sen yksilöitynä vikakoodina.

Ohjainlaitteet tallentavat raja-arvojen ylittymisen myös silloin kun vika ei vaikuta päästöihin eikä turvallisuuteen.  Tällöin ei yleensä ohjainlaite sytytä mitään valoa mittaritauluun.

Vian yksilöity koodi ja vika paikallistetaan korjaamoilla vika-diagnostiikkaan kehitettyjen testilaitteiden avulla.  Ne liitetään auton CAN-väylään, jonka kautta voidaan olla yhteydessä kaikkiin auton ohjainlaitteisiin.

Monien autojen huolto-ohjelmaan kuuluu vikakoodien tarkistus, aina huollon yhteydessä. Joihinkin huoltotoimiin, osien vaihtoihin, sekä huollon merkkivalon nollaamiseen tarvitaan myös testereitä, niillä koodataan eri toimintoja käyttöön ja pois, kuten esimerkiksi perävaunun valopistoke tai päiväajovalotoiminto.

Huollossa löytyy usein monenlaisia vikakoodeja aivan muun asian yhteydessä, ja voikin tuntua että autossa on huomattavasti vikoja, vaikka ajossa ei havaita mitään oireita. Nämä ovat usein pieniä, hetkellisiä rajojen ylityksiä, kuten jännitteen liiallinen lasku. Ohjainlaite vaatii vähimmäisjännitteen, jolla se voi toimia. Tämä jännite tosin on paljonkin alle akun nimellisjännitteen. Joissakin tapauksissa, esim akun varauksen ollessa alhainen, voi järjestelmän jännite laskea käynnistyksessä hyvin alas hetkellisesti. Monet ohjainlaitteet voivat rekisteröidä tämän tapahtuman ja syntyy ”aiheettomasti” vikakoodeja.  Joskus vikailmoituksia on ”sivutolkulla”, mekaanikon ei kuitenkaan tule hämääntyä koodien paljoudesta, vaan suhtautua asiaan rauhallisesti. Useat koodit voidaan poistaa ja unohtaa.

Auton ohjainlaitteesta löytyvä vikakoodi saattaa olla sellainen, että mekaanikko voi saada selville mistä lähtee etsimään vikaa, mutta suoraa vikaa koodi ei kerro.  Vikakoodeihin ei yleensä kannata luottaa tarkastamatta vikaa, sillä vikakoodi tallennetaan jonkun raja-arvon ylittyessä. Vika voidaan yleensä tarkastaa mittaamalla komponentti ja sille tuleva johtosarja.

Tässä vaiheessa ammattitaidon merkitys tulee voimakkaasti esille. Autojen vikadiagnostiikka on asiana sellainen, että sitä on hankala oppia kirjoista lukemalla. Vianhakutehtävien parissa työskentelevältä vaaditaan vankkaa teoriapohjaa sähkö- ja mittaustekniikasta, jotta hän osaa valita mittauksiin oikeat mittavälineet sekä suorittaa mittaukset oikein saadakseen luotettavia tuloksia. Yleensä vianhaun ammattilaiset ovatkin tehneet useita vuosia työtä vikadiagnostiikan parissa ja harjaannuttaneet itseään sen saralla.